The World We’re Giving to Future Generations

Veistos kääntää uutiskuvastoista tutun kuvan muoviroskaan kuolleesta merieläimestä päälaelleen, kun roskaamisen uhrina onkin ihminen.

Marianne Sirin veistos esittää liian pieneen farkkuliiviin, shortseihin ja hikinauhoihin pukeutunutta mieshahmoa makaamassa elottomana rantahiekalla. Hänen vaatetuksensa heijastelee Sirin mukaan tietynlaista rock-estetiikkaa.

Levollisen hahmon kyljessä näkyy suuri haava, josta pursuaa värikästä muoviroskaa. Millaisessa maailmassa muoviin menehtynyt mies on elänyt?

Muoviroskaan kuolleet merieläimet ovat surullisen tuttu näky uutiskuvastosta, mutta Sirin teoksessa jätteen uhri onkin ihminen. Klassisten veistosten muotokieltä populaarikulttuuriin yhdistävä Siri viittaa teoksessaan myös Cattle Decapitation -bändin The Anthropocene Extinction -levyn kanteen.

Muoviroskaa Vesijärvestä

Siri harkitsi ensin käyttävänsä veistoksensa materiaalina meriin kerääntynyttä muoviroskaa.

‒ Pohdin kuitenkin, miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun Vesijärvessäkin on muovia. Roskien löytäminen vaati kuitenkin yllättäen hieman opettelua, Siri kertoo.

Siri oppi Roskapostia Hangosta -tiliä Facebookissa ylläpitävältä Inkeri Pekkaselta, että roskia löytyy etenkin tuulisten päivien jälkeen ja aallonmurtajien kohdilta. Siri yhdistää teoksessaan lähiympäristön roskat keramiikkaan ja kipsiin luoden seesteisen kauniin hahmon.

Marianne Sirin teos The World We’re Giving to Future Generations on nähtävillä Sibeliustalossa koko Jujujen ajan 10.6.‒1.8.2021.