Määränpää

Stefan Bremer valokuvasi vuonna 2015 Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita. Bremer kuvasi sarjan kuvia, joissa turvapaikanhakijat näyttävät kännykästään tärkeintä kuvaa ja kertovat sen tarinan. Kuvat ja tarinat ovat riipaisevia, ne kertovat kaipuusta ja menetyksistä.

Kalle Hamm käsittelee teoksissaan muun muassa ihmis- ja kasvikunnan välisiä suhteita, nostaa esiin vaiettuja tarinoita ja lukee historiaa toisin. Näyttelyn teos käsittelee hautaamista osana ihmisyyttä. Hauta tekee paikasta tekijöilleen merkityksellisen, ja sitä on aikoinaan käytetty todisteena omistusoikeudesta paikkaan, maahan – olemme aina eläneet täällä.

Näyttelyn valokuvissa Dzamil Kamanger istuu ja kutoo pienistä lasihelmistä teosta. Hän on kuvataiteilijana tehnyt muun muassa keramiikkaa, performansseja, helmikudontaa ja yhteisötaidetta. Hänen eniten huomiota saaneet teoksensa on helmikudottuja passeja ja viisumeita. Hänen oma ensimmäinen passinsa oli pakolaispassi ja jo se merkitsi hänelle isoa vapautta.

Joel Karppanen on siirtynyt maaseudulta ja teollisuuskaupungista Helsinkiin. Uusi teoskokonaisuus käsittelee murroksessa elävää Helsinkiä, jonka nykyistä työväenluokkaa edustavat ruokalähetit, joista moni on Suomeen muualta muuttanut. Karppanen työskenteli kuukauden ruokalähettinä ja kirjoitti aiheesta dokumentaarisen esseen.

Zagros Manuchar on elokuvantekijä ja taiteilija, joka on käsitellyt elokuvallisissa teoksissaan sota-aiheita ja lasten ihmisoikeuksia. Näyttelyyn valmistuu uusi sotapakolaisuutta käsittelevä videoteos, joka perustuu monen eri Suomessa asuvan ihmisen kertomuksiin ja tarinoihin sodasta. Teoksen tematiikka on Manucharille tärkeää myös hänen omien juuriensa takia. Hän tuli Suomeen YK-pakolaisena neljävuotiaana 1994.

Luciana Mariano on naivistimaalari kolmannessa sukupolvessa. Ensimmäisen näyttelynsä hän piti synnyinkaupungissaan Sao Paolossa. Suomeen hän muutti vuonna 2017. Mariano maalaa kuin visuaalista päiväkirjaa, ja maalaukset viittaavat edelleen vahvasti brasilialaisiin juuriin. Näyttelyssä nähdään aiempaa suurempia maalauksia, jotka kertovat kulttuurien kohtaamisesta, uuden löytämisestä ja siitä, miten koettu kulkee mukana kaikkialle.

Melina Paakkonen maalaa tarinoita, eräänlaisia nykyaikaan siirrettyjä faabeleita, joissa ihmisen ja eläimen raja katoaa ja huumori kietoutuu pieniin yksityiskohtiin. Hahmojen ja tarinoiden taustalle maalattu maailma on sekoitus menneen maailman loistoa ja lämpöä. Todellisuus on vähän sirkusta, vähän musikaalia ja paljolti tarinaa. Näyttelyn suurikokoiset maalaukset kertovat paikan merkityksestä, menetyksestä ja uuden löytämisestä.

Anu Pentikin yli 50 vuotta kestänyt taiteilijaura on vaiherikas matka, jossa yhdistyvät teosten inspiraationa toiminut pohjoisen luonto sekä ihmisyyden eri puolet. Pentik on esittänyt viime vuosien näyttelyissä suurikokoisia tilallisia teoksia, joita kokoaa yhteys aikaan ja paikkaan. Niissä näkyvät samanaikaisesti sekä juuret että haaveet. Näyttelyyn hän rakentaa ison installaation, jonka pääasiallinen materiaali on keramiikka.

Sepideh Rahaa tutkii teoksissaan valtarakenteita ja ulkopuolelta asetettuja normeja. Hän hyödyntää tarinankerronnan keinoja ja antaa äänen arkiselle vastarinnalle. Videoteoksissa käsitellään naiseutta feministisen politiikan keinoin ja annetaan tilaa dialogille. Niissä puhutaan avoimen henkilökohtaisesti ja käsitellään ihmissuhteita, käsitteitä, havaintoja, identiteettiä, vapautumista, edustusta sekä toiseutta.

Kaj Stenvall on yksi ajankohtaisimmista nykytaiteilijoistamme. Hän on jo pitkään yhdistänyt useita maalaustaiteen tyylisuuntauksia omaksi uniikiksi seokseksi. Stenvall tuli koko kansan tuntemaksi maalauksistaan, joiden pääosassa on ilmeikäs ja mukautuva ankkahahmo. Kaj Stenvallin uusi Venäjän hyökkäyssotaa käsittelevä maalaussarja tulee jäämään sodanvastaisen taiteen historiaan poikkeuksellisen suoraviivaisena ja ajankohtaisena kokonaisuutena.

Kirsimaria E. Törönen on piirtäjä, joka on irrottautunut paperilta ja kuljettanut piirrokset mukanaan eri materiaaleihin. Hän tulkitsee teoksissaan taide- ja kulttuurihistoriaa nostamalla aiheen esiin viivalla. Viivasta kasvaa symboleja, joissa näkyy ihmisen tarve ymmärtää ja selittää kokemaansa maailmaa. Uusi suurikokoinen teos on tätä näyttelyä varten tehty. Se kertoo kodin jättämisestä ja piirtää kuvaa monikulttuurisesta Viipurista, josta lähdettiin pakolaisiksi toisen maailmansodan aikana.

Ilkka Väätti on työstänyt vuodesta 1993 alkaen laajaa MUNDUS-teossarjaa, johon kuuluu korkokuvamaalauksia, grafiikkaa ja veistoksellisia kokonaisuuksia. Väätti tulkitsee kuva-aiheita, joita hän löytää taidemuseoista, kirkoista ja muista kulttuurikohteista. Näyttelyssä nähdään Mundus-sarjan korkokuvamaalauksia, joiden aiheet liittyvät paikkoihin, joista kriisit ovat pakottaneet lähtemään ja jättämään taakseen osia omasta kulttuurihistoriasta.